Kruunaamaton kruunupää &
Velocimoteur Finlandia 1917
Viipurin kukkivat pyrus communikset kaikissa lajikkeissaan, ikioma kruunupää aplodeeraamassa vielä kuivuvan maalin tuoksuisessa katsomossa, bentsiinin katku ilmassa, moottorien hermoja kiristävä kuumotus ja kumina sekä kamppailu siitä, kenen kitalaessa ei päivän päätteeksi maistuisi tappion karvas maku. Kaikki tämä jäi elämättä vuoden 1919 vapunpäivänä, kuten jäi elämättä myös päivälleen vuotta aiemmin Viipurin Seurahuoneen takapihalla murhatun säveltäjämestari Toivo Kuulan loppuelämä.
Kuninkaalliset ajot
Vuonna 1919 elettiin suunnitelmien muuttumisen vuosia: ei tullut Suomesta kuningaskuntaa, ei Neuvosto-Venäjän vassallivaltiota, ei saanut Itä-Suomen Bentsiini Oy Viipurin Päärynäpuiston kuninkaallisiin Finlandia-ajoihin varaamaansa bentsiiniä kaupaksi.
Suomen Senaatin ja Wiipurin Wihurien järjestämät kuninkaalliset Finlandia-ajot oli tarkoitus järjestää vapunpäivänä 1919 Viipurin Päärynäpuiston uudella motodromella Suomen kruunaamattoman kuninkaan Fredrik Kaarlen (nimi suomalaisessa muodossaan) kunniaksi. Tulevan kuninkaan kun tiedettiin olevan suuri modernin moottoriurheilun ystävä.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan Finlandia-ajojen pitopaikkana olisi Viipurissa toiminut Kelkkalan ravirata. Rata kuitenkin näytti siltä, kuin siellä olisi juossut tuhat hevosta. Radan kunnostamisen sijaan Wiipurin Wihurien puuhamiehet ehdottivat uuden monitoimiradan rakentamista Päärynäpuistoon: päivisin hevontuoksuinen ravirata, iltaisin puukannella katettu velo- tai motodrome urheiluvälineestä riippuen. Kaupunginisät totesivat kilpailutuksen jälkeen urakoitsijan katteen kohtuuttomaksi ja aikataulun utopistiseksi. Kaupunginhallituksen pöytäkirjasta löytyykin kolmikirjaiminen paljon puhuva merkintä: VMP. Rata päätettiin toteuttaa ilman kohtuutonta katetta ja järjestää kuninkaalliset ajot maarata -tyyppisenä kisana.
Kruunaamaton kuningas
Innokkaimmat monarkistit haaveilivat Suomen kuningaskunnasta jo vuonna 1917, jolloin kulisseissa jo kiskottiin naruja ja savuverhoa laskettiin näyttämölle.
Saksan keisarikunnan menestys suursodassa sai mansikat maistumaan opportunistien suissa. Mansikoiden päälle tarjoiltiin kermavaahtoa kesäkuun kuudentena 1918, kun keisari Vilhelm II:n pojan, Preussin prinssi Oskarin nimi mainitaan Helsingin Sanomissa kuningaskandidaattia pohdittaessa.
Edellisenä päivänä vapaaherra Cederströmin ja kapteeni Krokstedtin kuljettama Suomen valtion uusi ja viides lentokone katosi Ahvenanmerelle sen noutomatkalla Tukholmasta. Syyksi epäiltiin helvetinkonetta. Seuraavana päivänä Tampereen Särkänkatu 7:n lantasäiliöstä löytyi miehen pää. Kenties miehen henkilöpaperit olisivat paljastaneet miehen henkilöllisyyden, mutta niitä ei löytynyt – kuten ei miehen ruumistakaan. Sattumaako? Salaliittoteoreetikot eivät vielä tuolloin osanneet yhdistää pisteitä toisiinsa. Eivätkä osaa vieläkään.
Suomen kuningaskeskusteluun osallistunut keisari ei itse pitänyt Oskar-poikaansa erityisen lahjakkaana eikä varsinaisena kuningasmateriaalina. Sen sijaan Svinhufvudin Saksan-metkuilujen jälkeen syyskuun yhdeksäntenä 1918 Vilhelm II:n lanko, Hessenin prinssi Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen-Kassel lupautui Suomen ja Karjalan kuninkaaksi, Ahvenanmaan herttuaksi, Lapinmaan suuriruhtinaaksi, Kalevan ja Pohjolan isännäksi.
Jo lokakuun yhdeksäntenä juotiin eduskunnassa monarkistien tarjoamat konjakit ja syötiin leivokset, kun Friedrich Karl äänestettiin kuninkaanvaalissa Suomen kuninkaaksi. Tieto vaalin tuloksesta saavutti kruunaamattoman kuninkaan alle neljässä viikossa. Nopeat olivat käänteet telegrammin aikoina – vain paria päivää myöhemmin tieto Saksan vallankumouksesta ja keisariajan päättymisestä saavutti Suomen. Joulukuun 14. päivänä Hessenin prinssi Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen-Kassel kirjoitti kirjeen, jossa ilmoitti luopuvansa hänelle tarjotusta Suomen ja Karjalan kuninkaan, Ahvenanmaan herttuan, Lapinmaan suuriruhtinaan, Kalevan ja Pohjolan isännän kruunusta. Monarkistien kuningashaaveet ja Saksan menestys suursodassa olivat kääntynyt vastakohdakseen.
Seuraavan vuoden kesäkuussa 1919 monarkistit joutuivat nielemään poskiin kerääntyneen tappion katkeran kalkin vastoin kaikkien gastroenterologien suosituksia. Eduskunta teki uuden ratkaisun hallitusmuotokysymyksessä ja valtiovallan päätettiin sittenkin kuuluvan kansalle. Elettiin suunnitelmien muuttumisen vuotta.
Pannahinen! Monarkistit olivat jo ehtineet nimikoida tulevan kuninkaan monogrammin FK lakanoihin, pyyhkeisiin ja valtaistuimeen. Helsingin Keisarillisen palatsin muutostyöt kuninkaanlinnaksi olivat täydessä vauhdissa, Georg Franz Heinrich Stockmannin yrityksessä vietettiin Hulluja Päiviä ja suunniteltiin kalusteita tulevaan linnaan. Kruunajaisseremoniat käsikirjoitettiin ja kuningas oli määrä kruunata Turun tuomiokirkossa Eric O. W. Ehrströmin suunnittelemalla kruunulla Suomen ja Karjalan kuninkaaksi, Ahvenanmaan herttuaksi, Lapinmaan suuriruhtinaaksi, Kalevan ja Pohjolan isännäksi. Viipurin Päärynäpuistoa valmisteltiin Finlandia-ajoihin.
Johtolanka palaa
Miten on mahdollista, että opportunistimonarkistit olivat aloittaneet Päärynäpuiston kuninkaallisen kilvoittelun valmistelut tietäen jopa 1000 päivää etukäteen Friedrich Karlin valinnasta sekä tämän moottoriurheilua kohtaan tuntemasta intohimosta? Johtavatko jäljet sylttytehtaalle Sörnäisiin? Löytyykö sieltä vapaaherra Rabbe Wreden valtava kengänjälki? Tehtiinkö Tampereelta löytyneen pään ruumiista aladobia? Vastaus on: ei – ehkä. Kansainvälisen huudikeskuksen disponentti ja Suomen Huudimuseon vt. kuraattori Petri Ruusunen päätyi erinäisiä johtolankoja ja vihjeitä tulkiten ja seuraten eräälle ruotsalaiselle maatilalle, josta löytyi monimutkaisen palapelin sijaan yllättävän hyvin säilynyt moottoripyörä sekä Suomen valtiollisella vaakunalla varustettu lukittu ruosteinen arkistokaappi.
Arkistokaappi ei tuottanut disponentti Ruususelle ongelmia: nuoremmalla iällä harrastetun tiirikoinnin ansiosta kaapin avaaminen sujui kuin lampaankareen marinoiminen tuoreella timjamilla ja valkosipulilla. Arkistokaapin pölyisten dokumenttien seasta löytyi suunnitelmat Suomen ja Karjalan kuninkaan, Ahvenanmaan herttuan, Lapinmaan suuriruhtinaan, Kalevan ja Pohjolan isännän käädyiksi. Vt. kuraattori vaihtoi tasavaltalaiseen kotimaahansa palattuaan disponentin avainnauhan kultasepän tyypillisesti käyttämiin käsityövälineisiin ja valmisti näiden historiallisten dokumenttien ohjaamana rekonstruktion Suomen kruunaamattoman kruunupään käädyistä.
Velocimoteur Finlandia 1917
Ruotsista löytynyt, siellä palkittukin moottoripyörä vastasi dokumenttien seasta löytyneessä julisteessa olevaa pyörää. Siinä julistettiin Suomen Senaatin ja Wiipurin Wihurien 1.5.1919 järjestämiä kuninkaallisia Finlandia-ajoja. Julisteen keskeisenä hahmona poseeraa jylhästi eräs Karl Friedrich.
Moottoripyörän valmistamisen Wiipurin Päärynäpuiston kuninkaallisiin ajoihin oli varsin hyvissä ajoin aloittanut Sven-Stencil Björksockerin luotsaama satakuntalainen Teknik Svopada -yhtiö. Moottoripyörän merkki ja malli on Velocimoteur Finlandia 1917. Arkistokaapista löytynyt pyörän tilausta koskeva asiakirja oli nimetty Tilaukseksi ja sen oli allekirjoittanut Björksockerin Hedemoran vuosien aikainen naapuri, senaattori Castrén.
Moottoripyörän runko oli tilattu Saksasta Rumpler Flugzeugwerken lentokonetehtaalta, samaiselta, jolta Ilmavoimat hankki myös yhden Rumpler 6B -hävittäjän Ilmavoimien saksalaisen komentajan kapteeni C. Seberin toimesta. Runko on sinistettyä, rei’ittämällä kevennettyä, taottua lattaterästä, jonka tasapainoisesti rytmitetty rei’itys ja rungon matala ja virtaviivainen muoto yhdessä pitkänomaisen bensatankin kanssa kielivät nopeudesta. Dokumentit kertovat rungon kahden pitkittäisen lattaterästangon väliin kiinnitetyn messinkisen polttoainesäiliön olevan Teknik Svopadan oman konepajan tuotantoa. Polttoainetankin päälle puolittain upotettu lasinen öljysäiliö kertoo yhdellä silmäyksellä kuljettajalle kuin muinainen gps, missä mennään. Karkeakuvioiset renkaat ovat kuin maaradalle suunnitellut.
Moottorin valmistaja on maineikas JA Prestwich Industries Lontoossa, eli piireissä tuttavallisemmin Jappi. Tämän yksisylinterisen sivuventtiilimoottorin iskutilavuus on 340 cc. Kolmivaihteinen Sturmey-Archer -merkkinen vaihdelaatikko tilattiin Nottinghamista The Sturmey-Archer Gears, Ltd:n puhelinvastaaja Sandra Centralilta puhelimitse numerosta 4154. Yhteys toimi kuuleman mukaan moitteetta. Samoin toimitus.
Ajoasento Velocimoteurissa on ajalle tyypillisen virtaviivainen. Kuljettajan etukenon ansiosta kuljettajan nenä toimii tuulenhalkojana, klyyvarina, pienentäen ilmanvastusta sekä parantaen laitteen ohjattavuutta suurissa nopeuksissa. Potentiaalienergiaan ja stabiiliin tasapainopisteeseen kohdistuneiden laskelmien sekä klyyvariin kohdistuneiden physiognomisten tutkielmien jälkeen ainoa järkevä johtopäätös Velocimoteurin kuljettajaksi on vv. 1916-1919 Stockmannin polkupyöräosastolla työskennellyt pumppumestari Giuseppe. Giuseppe katosi vuonna 1919 kuin suolistokaasu Saharaan Suomen hallitusmuotokysymyksen ratkettua. Poliisi tutki katoamista aikansa, mutta tutkimukset lopetettiin lounasaikaan mennessä tuloksettomina.
Muita näin uskottavia teorioita Velocimoteurin kuljettajaksi Finlandia-ajoihin ei ole. Asialla on kuitenkin spekuloitu ainakin sateisena perjantaina 14. heinäkuuta 2017. Tuona päivänä Suomen Huudimuseon vt. kuraattori Ruusunen tunnisti kaukaisuuteen katsoessaan siellä vuonna 1857 Suomen ritarihuoneelle intrusoidun von Nottbeckien suvun kahden vesan varjot. Heidät toki tunnettiin aikanaan riittävät taidot omaavina, luotettavina ohjastajina, mutta mitään mainintaa heistä ei tämän asian tiimoilta ole löytynyt.
Se, miten moottoripyörä ja arkistokaappi ovat päätyneet Ruotsiin, hämmentää yhä vt. kuraattori Ruususta. Monarkistit näyttävät olleen erityisen hyvin valmistautuneet kuninkaan tuloon. He tiesivät, että kuninkaaksi oli nousemassa keisarin lanko, ei poika. Heille oli selvää, että keisari Vilhelm II ei halunnut lähettää lahjatonta Oskar-poikaansa pohjan perukoille. Mutta miten näiden kuninkaantekijöiden go-taidot riittivät niin pitkälle, että he rohkenivat tilata Karl Friedrichiä miellyttävän laitteen satakuntalaisyritykseltä kaksi vuotta ennen kuninkaanvaalia? Vihreän teen hyvät vaikutukset tiedetään, mutta entäpä jos se ei ollutkaan teetä? Ketä nolotti niin paljon, että juna Tornioon ja rajan yli oli pakattu hyvillä aikeilla, arkistokaapilla ja moottoripyörällä?
