Huudi-Museon kokoelmat: Esine 1003,012 D (Svobada-konserni)
Tällä sadalla eurolla Naantalilaisesta romukaupasta ostetulla esineellä on se tavallinen tarinansa. Se alkaa päivälleen sata vuotta ennen Britannian ja Ranskan välisen tunnelin juhlallisia avajaisia.
Poika-Kalervo von Bülowin Panelian verstaalla juhlittiin Tohtori Peter B. Gudun suunnitteleman Elektroakustinen Tehoviestijän (ET) prototyypin valmistumista kahdeksan ruokalajin päivällisellä ja normaaleilla ruokajuomilla. Kahvin, konjakin ja kuubalaisten jälkeen oli vuorossa laitteen ensimmäinen koekäyttö. Sen teki normaalia jännittävämmäksi se, että paikalla oli myös tehoviestijän rahoittajan, mahdollisen tuottajan ja jakelijan edustajana Svopada-konsernin pääjohtaja, vuorineuvos Odd Olav Ogg hännystelijöineen.
Tohtori Peter B. Gudun nerokas idea oli käyttää langattoman signaalin lähettämiseen sentilaventtista titaanikierukkaa Sir Oliver Lodgen käyttämän koheerin sijaan. Vuorineuvos Ogg sai kunnian olla ensimmäinen suomalainen eetteriääni ja hän luki foniatriseen sylinterimikrofoniin hunajaisen pehmeällä äänellään Främlingens syn -runon ensimmäisen säkeistön:
Vems är palatset, som jag for förbi
I kvällens mörker nyss? Vem bor däri?
Så gravlikt hemskt det stannat i mitt minne:
Det höjde sig så stolt bland nejdens hus,
Men det var mörkt och tomt och dött därinne,
Blott ur ett rum, ett enda, lyste ljus.
Elektroakustinen lähetys “kuultiin” selkeästi aina Vähä Saarenmaassa saakka. Tämän teki huomattavaksi se asiaintila, että elektroakustinen vastaanotin oli tuolloin vasta suunnitteluasteella. Lähetyksen aistivat myös kuurot, sokeat ja kuurosokeat, joten lähetyksen oli täytynyt tapahtua muilla kuin kuuluvilla tai näkyvillä aallonpituuksilla.
Pian todettiin, ettei lähetyksen vastaanottaja pystynyt mieltämään lähetystä ulkopuolelta suunnatuksi, vaan kuvitteli “kuulemansa” osaksi sisäistä dialogiaan. Kun lähetys Runebergin sijaan sisälsi selkeitä käskyjä, todettiin niitä noudatettavan 60 prosenttia useammassa tapauksessa kuin jos käsky olisi annettu suoraan kasvotusten.
Konserni tuotti seuraavina vuosina huomattavasti enemmän voittoa kuin pelkän liikevaihdon kasvun perusteella olisi voinut olettaa.
Svopada-konsernin seuraava pääjohtaja asessori Sven-Stencil Björksocker suhtautui aluksi Suomen itärajan takaisiin muutoksiin huvittuneesti ja piti Sosialististen neuvostotasavaltojen liittoa virkistävänä vaihteluna verratuna tsaarinaikaiseen ainaiseen pönötykseen. Vuonna 1927 hän kuitenkin lähetti sarjan voimakkaan neuvostovastaisia mielipidekirjoituksia Uusi Aura, Uusi Päivä ja Uusi Suomi -lehtiin. Syynä muuttuneeseen suhtautumiseen huhuttiin olleen epäonnistuneet Fabergén pääsiäismunia koskeneet kaupat.
Pariisin rauhansopimuksen jälkeen asessori Björksocker muutti takaisin Ruotsiin ja rahoitti neuvostovastaista vastarintaa Baltian maissa ja Puolassa. Suomesta mukanaan tuoman tehoviestijän hän lahjoitti Tanskan Kuninkaalliselle Eetteriseuralle, joka toimi perinteisen toimenkuvansa ohella myös OSS:n ja myöhemmin CIA:n peitejärjestönä.
Tanskan Kuninkaallisen Eetteriseura käytti laitetta kommunikointiin Viron, Latvian ja Liettuan metsäveljet -vastarintaliikkeiden kanssa. Vuoden 1955 yleisen armahduksen jälkeen vastarintatoiminta Baltian maissa kuitenkin käytännössä loppui ja tanskalaisten nyt Fjernhøjttaler-nimellä tuntemalle laiteelle etsittiin uutta käyttöä.
Tanskan Kuninkaallinen Eetteriseura jakoi vuosittain aina vuoteen 1972 saakka vuoden maatalousyrittäjä -palkinnon (Årets Landbrugiværksætteren). Vuonna 1955 palkinnon sai suurtilallinen Domingo Bordaberry Elizondo Uruguaysta. Palkintona Montevideoon lähti 5000 tanskan kruunun lisäksi käytännöllinen viitta ja Eetteriseuralle tässä vaiheessa tarpeettomaksi käynyt Fjernhøjttaler- aparaatti. Domingo Bordaberry Elizondo käytti voittamaansa laitetta karjan kokoonajotehtävissä. Sen laskettiin korvanneen kymmenen gauchon työpanoksen ja laskeneen tuotantokustannuksia jopa 60 prosenttia.
Vuonna 1971 tuolloin Uruguayn presidenttinä toiminut Domingo Bordaberry Elizondon poika, Juan María Bordaberry antoi armeijalle valtuudet käyttää nyt Transformador Lingual -nimellä tunnettua laitetta Tupamaros-sissiliikeen jäsenten kuulusteluissa. Armeijan poistettua Bordaberryn vallasta 1976 myytiin entisen diktaattorin omaisuus Montevideon maatilaa lukuunottamatta julkisessa huutokaupassa. Transformador Lingual -laitteen huusi kuuluisa Bulgarialainen diplomaatti Hristov Sendov hintaan 153 001 pesoa (UYU). Laite palasi Sendovin mukana vanhalle mantereelle ja sitä käytettiin menestyksekkäästi toisinajattelijoiden uudelleenkoulutukseen ja väkijoukkojen hallintaan.
Euroopan sosialististen järjestelmien romahtaessa salakuljetti Bulgarian turvallisuuspalvelu Komitet za darzhavna sigurnost nyt Mesmer Communicator -nimellä tunnetun laitteen rajan yli länteen ”säilytykseen”. Balgarska Komunisticheska Partiya -puolue omisti Kotkaan rekisterödyn Betty-nimisen troolarin. Troolariin varastoitiin Mesmer Communicator -laitteen lisäksi viiniä, tupakkaa, kaksi Arsenal P-M02 puoliautomaattiasetta ja 50 000 Bulgarian levaa käteistä rahaa muovipusseihin pakattuna odottamaan Todor Živkovin ja puolueen paluuta valtaan.
Rahauudistuksen myötä troolarissa säilytetyn valuutan arvo kuitenkin laski tuhannesosaan alkuperäisestä ja marginaaliseksi vastarintaliikkeeksi kutistunut kommunistinen puolue ei pystynyt enää suoriutumaan satamamaksuista. Betty-troolari hinattiin Länsi-Suomen rannikolle, silloisen Velkuan kuntaan, jonne se hylättynä myöhemmin upposi.
Vuoden 2004 kaavoituksen yhteydessä Bettyn hylky nostettiin ja vietiin Naantalin Luonnonmaan telakalle, jossa metallit ja puu eroteltiin. Se, mitä Mesmer Communicator -laiteesta oli suolaisen kylvyn jäljiltä jäljellä, päätyi muun jälleenmyyntikelpoisen jätteen mukana läheiseen romukauppaan.