Huudi

1. HUUDIN ALKU
Yleensä kaasumuodossa oleva alkuaine, jolla on suuri tiheys, arvioitu 2,7 – 3,2.

Huudin taitekerroin on selvästi ilman taitekerrointa suurempi, jolloin se on myös silmin havaittavissa oleva kaasu. Värin on kerrottu olevan kullanruskea, mutta siitä ei ole varmuutta.

FFT-spektrianalyysi

Huudi löydettiin 1940-luvun loppupuoliskolla erään planeetan äkkinäisen laajentumisen seurauksena, kun maan ilmakehän läpäisi huudi-laskeuma.

Tohtori Gudun ensimmäinen luonnos teoriaksi koskien huudikaasun polaarista dispersiota gravitaatiokentässä.(ekstrapolaatio).
Huudi-museon kokoelmat

Koheesio (B-komponentin partikkelit)

On arvioitu, että tuhoutunut planeetta koostui suurelta osin puhtaasta huudista, silloin planeetan ominaispainon ollessa jopa noin 4,5. Planeettaa olisi voinut kutsua nimellä huudi, vaikka sitä ei koskaan siksi nimetty, sillä sen olemassaoloa ei tiedetty ennen sen tuhoutumista.

pG-vakion ekstrapolaatio


Erään teorian mukaan tuhoutumiseen johti planeetan liian suuri kehänopeus suhteessa huudin koheesioon.

2. HUUDI-LASKEUMA SVOPADAMAAHAN
Ainoa tiedossa oleva huudilaskeuman sijaintipaikka oli Svopadamaa ja siellä huudin keskittymä oli erään koulun vieressä pellolla oleva metsäsaareke. Varsin syrjäiselle ja pienelle alueelle keskittynyttä laskeumaa ei konkreettisesti havaittu ollenkaan.

Vasta vuosia myöhemmin Tartolaisen tohtori Peter Gudun (1902 – 1972) kosmiset gravitaatiolaskelmat osoittivat ilmiön mahdollisuuden. Lopulliset, mutta kiistellyt todisteet saatiin maaperämittauksilla tohtori Peter Gudun tutkimusretkien johdosta.

HUUDIN VAIKUTUS SVOPADAMAAHAN JA SEN VÄESTÖÖN
Pääelinkeino jalokiviesiintymistä tunnetussaSvopadamaassa oli pienimuotoinen Svopada Minerals -yhtiön harjoittama.kaivostoiminta.

Vuonna 1949 havaittiin Svopadamaassa voimakkaita käyttäytymisen muutoksia. Niiden selitettiin johtuvan altistumisesta kaivoksista nouseville maakaasuille..

Nykyteorian mukaan huudia pidetään ainoana syynä Svopadamaassa ilmenneisiin käyttäytymismuutoksiin. Varsinkin Svopadamaan koulun oppilaiden käyttäytyminen muuttui.

Oppilaat alkoivat spontaanisti rakentaa erilaisia taide-esineitä. Myös esineiden ulkonäön ja jopa käyttötarkoituksien voimakas muuntelu oli jokahetkistä. Tästä oli seurauksena totaalinen epäkäytännöllisyys, joka myöhemmin johti Svopadamaan rappioon ja lopulliseen tuhoon v. 1974.

Huudille altistumisesta johtuva aivojen pintakristallisaatio Ca2CO3 kalsiumkarbonaatti.

4. HUUDIN VÄITETTY VAIKUTUS MUOTOILUUN
Svopadamaassa valmistettujen esineiden kerrotaan olleen niukkaeleisiä ja muotokieleltään erittäin vahvoja, jopa rajuja. Huudin vaikutuksen alaisena olleet henkilöt ovat saaneet kyvyn tuottaa oikeiden materiaalien avulla vähästä paljon. Myös syvällisten filosofisten ajatusten esilletuonti ja jopa fysikaalisten vakioiden kyseenalaistaminen ja miltei niiden kumoaminen oli olennaisena osana taideteosten syntyprosessia..

E. A. Ruusunen: Objektiivinen egoismi. Sekatekniikka 1969.
Huudi museon kokoelmat

4.5 OBJEKTIIVINEN EGOISMI

Taiteilija E. A. Ruusunen sinisen kauden loppupuolella Euroopan hulluna vuotena 1968. Taustalla 1948 rakennettu ja 2001 maanjäristyksessä tuhoutunut Ylä-Satakunnan lääninarkkitehti Boris Amatsun työnimellä “Alhambra” suunnittelema ateljeerakennus.

HUUDIN NYKYINEN MERKITYS
Nykyään huudi on lähinnä muotoiluun liittyvä termi.
1. HUUDI = Pienin elein vahva vaikutelma

kts. myös neighbourhood
kts. myös hood
kts. myös hud
kts. myös Huud
kts. myös Huudi soccerfriek
kts. myös Huudi Design

Nykyään kiistellään myös huudin ja n.s. Kosmisen pulssin yhteyksistä; jälkimmäisen ollessa melkein täysin fyysinen tila. Tämän perusteella Huudi ohjaa mieltä, jonka jälkeen voi saavuttaa Kosmisen pulssin.

Tohtori Peter Gudu oik. ja tutkimusryhmän jäseniä suorittamassa maaperätutkimuksia Svopadamaassa.
Huudi-museon kokoelmat

FFT-SPEKTRIANALYYSI
Aikalaiskuvausten ja paikalla jälkikäteen suoritettujen massa- ja FFT-spektrianaylyysitutkimusten perusteella Peter Gudun työryhmän johtopäätöksiä arvioimaan asetettu VTT:n (2) asiantuntijaraati esittää valtioneuvostolle pyynnön ryhtyä tarvittaviin toiminpiteisiin mikäli yleinen turvallisuus sitä vaatii.

Huudimuseon kokoelmissa olevaa tutkimusryhmää työssään esittävän kuvan negatiivia on käsitelty ilman VTT:n (2) laboratorion valvontaa ja ilman valtioneuvoston lupaa.

Huudimuseon säätiö on valittanut asiasta korkeimpaan oikeuteen (2/1998).

Gammakorjattu negatiivi (originaali)

Gammakorjattu negatiivi (detalji)

FTT–spektrianalyysi gammakorjatusta negatiivista vahvistaa Peter Gudun työryhmän olettamuksen kaasun huomattavasti normaalia suuremmasta taitekertoimesta. Analyysi tukee silminnäkijöiden havaintoja kullanruskeasta kaasumaisesta ilmiöstä.

Polarisaatiosta johtuvan polykromaattisen kristallisaation ennusti ensimmäisenä tri.Ph. tri. M.d. M. B. Väänänen väitöskirjassaan 1932.

FFT-spektrianalyysi (detalji)


2.2. LASKEUMA
Huudikaasun kondensaatio huokoisille pinnoille tuntui aluksi muodostavan ylitsepääsemättömän esteen “metsäsaarekkeen” ja sitä ympäröivän alueen uudelleenasuttamiselle. Työryhmän laatiman muistion mukaan kyse oli kuitenkin paikallisväestön lapsellisesta pakkomielteestä.

Mitään todellista vaaraa laskeumasta ei työikäiselle aikuisväestölle missään vaiheessa koitunut ja vauvaikäisten sormet regeneroituivat muutamaa valitettavaa poikkeusta lukuunottamatta kiitettävästi.

Kondenssikiteistä otettuja näytteitä säilytettiin VTTT:n (2) tiloissa vuoteen 1977. (Riikonen – Samperi; 1990)

µ-kondensaatio (detalji)

Saavuttuaan paikalle tutkimusryhmä palkkasi viipymättä joukon vähemmin oireilevia paikallisia avustamaan indikaattorirakennelman pystyttämisessä.

Maansiirtotyöt ja rakennelma rahoitettiin pääosin keräysvaroin. Puuttuvat varat lahjoittivat Svopada Minerals -yhtiö ja Marcus Aurelius -säätiön virkaatekevä sihteeri.

Indikaattorirakennelma purettiin vuonna 1968 yleisölle vaarallisena. Mittauslaitteet lahjoitettiin Suomen Akatemian kokoelmiin.

Kuvassa taustalla näkyvä rakennus räjähti selittämättömästi kaksi vuotta aikaisemmin. Tapaus vaati kaksi ihmishenkeä ja tuotti mittavan taloudellisen vahingon.

Kuva 2.2.3: Indikaattorirakennelma

Indikaattorirakennelman rekonstruktio.

2.3. TUTKIMUSRYHMÄ
Tutkimusryhmä koostui neljästä varsinaisesta asiantuntijasta ja ainakin kahdesta “ulkojäsenestä”, joista toisen henkilöllisyyttä ei ole pystytty toistuvista yrityksistä huolimatta todentamaan. Ryhmän ainoa tunnettu elossa oleva jäsen ei halua puhua osuudestaan huuditutkimuksessa.

Tutkimusryhmän palkkiot maksettiin pääosin veikkausvaroista ja ryhmä laati puolivuosittain toiminnastaan raportin virallisille valvojille, joille se oli myös tilivelvollinen.

1. Tohtori Peter Ossian Gudu
12. 3. 1902 Tartto – 3. 12. 1972 Geneve
Ph.kand. Tallinn Tekniline ylikool 1922
Ph. tri Åbo Akademi 1928
YKHTK:n varavarapääsihteeri 1964 – 1971
Moldovan taidetoimikunnan apuraha 1970

• tutkimusryhmän johtaja
• todettiin syyttömäksi 1969
• elinikäinen ajokielto
• gudumetrin keksijä
• pG-vakion keksijä

2. Tohtori Maurice Babtiste Väänänen
1. 1. 1906 Budapest – 3. 12. 1972 Geneve
Md.lis. l’Ecole Superior, Pariisi 1932
Sotilasattasea, Argentiina 1946 – 1968

• tutkimusryhmän apulaisjohtaja
• huudituutkimuksen “äiti”
• kehitti gudumetriä edelleen
• luennoi huuditutkimuksesta Espoossa
• todettiin syyttömäksi 1969

3. Sekatyömies Poika-Kalervo von Bülow
11. 9. 1918 Joutseno –
Nuhtuan maamiesseminaari 1939
Vehmaan kunnanvaltuusto 1950 – 1988
Vehmaan kirkkovaltuusto 1951 – 1988

• tutkimusryhmän turvallisuusvastaava
• tuomittiin poissaolevana kuolemaan
1969
• armahdettiin 2004.

4. Varatuomari Johan J. Grädde
8. 8. 1888 St. Petersburg – 8. 8. 1955 Södertälje
Valt.tiet.Maist. Helsingin yliopisto 1939

• tutkimusryhmän siheeri
• ei suostunut luovuttamaan kaikkea tutkimusta koskevaa materiaalia viranomaisille edes vankilatuomion uhalla. Grädden jäämistö tuomittiin kokonaisuudessaan hävitettäväksi polttamalla. Grädden perillisille on langetettu lähestymiskielto koskien kaikkia 1921 jälkeen syntyneitä. Perilliset ovat valittaneet lähetymiskiellosta tuloksetta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen vuosina 1999 ja 2001.

5. Majuri Tauno Valdemar Palo
25. 10. 1909 Hämeenlinna – 24. 4. 1982 Helsinki
• ei pidä sekoittaa samannimiseen kuuluisaan näyttelijään.
• tutkimusryhmän tiedottaja
• todettu syyntakeettomaksi 1980

6. Mr. X
• Mr. X:n olemassaoloa ei ole voitu varmentaa luotettavista lähteistä.