Hullun tiedemiehen vieraana

02.09.2016 / Syyslehti – Roope Lipasti
Petri Ruususen laitteiden jokainen ruuvi ja nippeli ja nappula on toteutettu mielikuvituksellisesti ja kauniisti. (Kuvaaja: Timo Jakonen)

Petri Ruususen laitteiden jokainen ruuvi ja nippeli ja nappula on toteutettu mielikuvituksellisesti ja kauniisti. (Kuvaaja: Timo Jakonen)

Hirvensalossa asuu kultaseppä, jonka käsistä lähtee niin ihmeellisiä asioita, ettei sitä oikein edes usko.

Tohtori Peter Ossia Gudu – alias Petri Ruusunen – on ottamassa vastaan jo verstaansa ovella. Hän on pukeutunut, hmm, erikoisesti. Hullu tiedemies. Tai nero.

Ainakin hänen steampunk-henkiset härvelinsä ovat erikoisia, kauniita ja ihmeellisiä ja lisäksi niillä on monenlaisia tuiki tärkeitä tehtäviä, kuten mitata polaarista dispersiota gravitaatiokentässä tai parantaa pyromaniasta.

Niin. Eräänlaisesta taiteesta on kyse, joskaan Ruusu.. Gudu ei pidä sanoista taide tai design. Enemmän hän on ”vain” ihan järjettömän taitava metallien kanssa. Mutta hän onkin koulutukseltaan kultaseppä.

Jokaiseen vehkeeseen liittyy myös tarina. Jossain määrin ne muistuttava Bonkia, mutta toisaalta ovat laitteita, jotka myös toimivat. Tai tarkennetaan: kaikilla härveleillä voi tehdä jotain, ne pyörivät ja ovat toiminnassaan kauniita (vaikka ei niillä ehkä ihan oikeasti paranneta pyromaniaa).

Ja ne moottoripyörät! Ruusunen rakentelee niin mielikuvituksellisia ja kauniita moottoripyöriä, ettei sellaisia voisi ajatella olevan kuin enintään Hollywoodissa. Niillä voi myös ajaa – joskaan ei saa, koska Suomen katsastusviranomaiset eivät anna lupaa.

Jokainen ruuvi ja nippeli ja nappula on toteutettu mielikuvituksellisesti ja kauniisti. Missään ei ole menty siellä missä aita on matalalla. Katsoja voi lähinnä haukkoa henkeä. 70-lukulaisen moottoripyörän henkeen rakennetussa vehkeessä on jopa kasettisoitin:

– Näillä saa ajaa erikoisluvalla esimerkiksi näyttelyihin, joten kerran ajoin kasettisoitin funkia ulvoen Urheilupuistoon ja siinä jo ajellessa oli semmoinen olo että alkaa afro kasvaa, Ruusunen nauraa.

Nyt näihin härveleihin on sitten mahdollista päästä myös tutustumaan, kun tekijä pitää näyttelyn niistä VPK-talolla marraskuussa.

– Mukana on sekä tohtori Gudun apparaatteja, moottoripyöriä että suunnittelemiani koruja.

Rompparilta raaka-aineet

Tuota, taitaa herra professorilta mennä kaikki rahat sitten tähän harrastukseen?

– No mä olen lauantaitkin aina töissä joten en ehdi tuhlata rahojani, joten laitan ne sitten näihin. Toisaalta teen melkein kaiken itse, joten sellaisia kuluja ei ole. Materiaalit haen enimmäkseen romuttamoilta. Sieltä löytyy kummallisia härveleitä ja erilaisia metallilevyjä joita trukki on turmellut. Minä sitten hion ja työstän niille uuden elämän. Turussa Nakolinna on hyvä, Eurajoella on huippuromis ja ne laittavat vähän sivuunkin sellaisia juttuja joista arvelevat että ne kiinnostaisivat minua.

Leipätyökseen Ruusunen pitää vaimonsa kanssa Kultasarvi-nimistä kultasepänliikettä Humalistonkadulla. Alun perin mies on Kiukaisista ja sieltä on lähtöisin kiinnostus tuunaamiseen:

– Siellä ei ollut kauheasti tekemistä. Jos Youtube olisi silloin ollut keksitty, olisin nyt varmaankin muusikko. Mutta kun ei ollut, niin ryhdyin tuunaamaan mopoja ja moottoripyöriä. Isä oli suutari, joten hänen verstaassaan oli kaikenlaisia mahdollisuuksia esimerkiksi sorvilla hioa pintoja. Siinä sitä oppi.

– Toinen iso asia oli kun näin äidin siskon luona kirjan, jossa oli keskiaukeamalla kauniita kuvia ja otsikko ”Maailman jalokivet”. Katselin sitä usein, ja kun aikanaan piti miettiä ammattia, löysin kultaseppäkoulun.

Ruususen laitteet ja moottoripyörät ovat sellaisia, että niille luulisi olevan menekkiä, mutta mies ei kuitenkaan ole myynyt:

– Hollywoodista ei ole tullut tarjouksia, mutta Las Vegas on yrittänyt ostaa yhden näistä. En myynyt, kun näiden hinta on vähän hankala arvioida.

Niinpä: ne ovat korvaamattomia. Mitä sellainen sitten maksaa?

Teksti: Roope Lipasti
Kuva: Timo Jakonen

Materiaalisirkus VPK-talolla Eskelinkadulla 3.-6.11. Vapaa pääsy.